Suomalaisten ryijyjen historia on jo pitkä, sillä ensimmäiset ryijyt kudottiin jo 1300-luvulla. Ryijyistä tuli seuraavien 200 vuoden aikana yleinen näky suomalaisissa perheissä. Ryijy ei ole alkujaan ollut arvotekstiili seinällä, mikä se on nykyään. Kangaspuilla kudotulla ryijyllä pyrittiin jäljittelemään eläimentaljaa. Siinä onnistuttiin, sillä ryijy oli kevyempi, lämmin myös märkänä ja ei koppuroitunut suolavedestä ja säilytti muotonsa. Tämän seurauksesta esimerkiksi kalastajat ja merenkulkijat käyttivät ryijyjä matkapeitteinään. Jotta ryijy oli mahdollisimman lämmin, sitä käytettiin nukka alaspäin. Tämän takia nurjapuoli kirjottiin värikkääksi. Lämmittävät peitteet olivat kuviottomia.
Vähitellen ryijyyn alettiin tekemään kuvioita ja se käännettiin nukkapuoli ylöspäin. Kuviot saivat alkunsa, kun pääpuoli erotettiin jalkopäästä nukkaraidalla. Tästä alkoi kehittyä koko ryijyn kuviot, kuten pysty- ja vaakaraidat, verkkopohja- ja sakkilautapinnat, neliöt ja ruudut.
1600-luvulla ryijyn aiheet alkoivat muuttua kansainvälisiksi, sillä suurvallaksi kasvanut Ruotsi solmi vilkkaat yhteydet Keski-Eurooppaan. Ryijyihin sovellettiin kuvioita seinävaatteista, huonekalupäällisistä ja pukukankaista. Eurooppalaiset tutustuivat uuteen koristekasviin, tulppaaniin, minkä seurauksena siitä tuli myös ryijyjen yleinen kuvio erilaisina variaatioina.
Ryijyn käyttö makuupeitteenä alkoi vähetä 1800-luvun puolivälin jälkeen ja sen käyttö kapiopeitteenä yleistyi, koska kaupungistumisen ja yhtenäiskulttuurin leviämisen myötä ryijyn makuupeitteenä korvasivat toppatäkit ja huovat. Suomen herttua Juhana lahjoitti avioituville palveluneidoille ryijyjä, kun hän toimi Turussa. Sommittelutaito, väriaisti ja kyky muunnella koristeaiheita loi suomalisen omintakeisen ryijytyylin. Morsiuspari käytti kapiopeitettä vihkitilaisuudessa. Ryijyn symboleilla (ristit, tiimalasit ja elämänpuut) haluttiin luoda suojaa ja turvaa morsiusparille. Ryijyssä yhdistyi sekä ruudukkokuviointi että erilaiset symbolit. Vähitellen ruudukkokuviointi hävisi.
Suomessa kehittyi oma tyyli, joka vaihteli hieman alueittain. Uudet suuntavirtaukset levisivät rannikolta sisämaahan ja kyläkeskuksista harvaan asutetulle maaseudulle. Alueelliset erot johtuivat siitä, että ryijykuviota ei ollut kirjattu ylös vaan ihmiset tekivät ryijyjä muistinsa varassa. Tämän takia samanlainen kuvio muuttui vähitellen levitessään ympäri maata. Ryijyissä yleistyi 1800-luvun lopulla mattomaisuus ja keskushakuinen kuviointi (ruusuryijyt), sillä kutojat saivat vaikutteita suosioonsa nostaneista itämaisista matoista.
  |
| Ruusuryijy 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku |
Ryijyjen loiston jälkeen niiden suosio laantui ja palattiin takaisin yksinkertaisiin geometrisiin muotoihin. Ryijyissä käytettiin paljon luonnonvärejä, kuten villanluonnollisia värejä ja lehdistä, ruohosta, kävyistä ja jäkälistä saatuja värejä. Sinistä ja punaista väriä jouduttiin ostamaan ulkomailta, sillä marjoista ei saatu voimakkaita värejä. Talon vauraus näkyi ryijyissä.
Vaikka ryijyjen suosia laantui yliopistopiireissä kannettiin huolta, että ryijyjen synnyttämä kansankulttuuri säilyisi. Kansanomaisten ryijyjen arvostus kasvoi jälleen 1900-luvulla. Ryijystä on vuosien varrella tullut osa suomalaisten talojen sisustusta suurena arvostuksen kohteena. Nykyään on sekä kansanomaisia että moderneja ryijyjä.
 |
| Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema Liekki-ryijy |
Lähteenä Aatelisryijy, Arkipeite ja Arvotekstiili - Leena Willberg, Hilkka Rantala, Eeva Nytorp
http://www.vesilahti.fi/palvelut/kulttuuritoimi/ryijygalleria/kansanomaiset-ryijyt-myyntimalli/http://www.vesilahti.fi/palvelut/kulttuuritoimi/ryijygalleria/ruusuryijyja/
http://www.vesilahti.fi/palvelut/kulttuuritoimi/ryijygalleria/yleisia-suomalaisia-jugend-ja-fu/
http://www.vesilahti.fi/palvelut/kulttuuritoimi/ryijygalleria/maisema-ja-vaakunaryijyja/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti